aika maalaa kasvomme yöjunassa

Toukokuussa olen leikitellyt ajatuksella ajasta toimijana. Se olisikin hahmo, maalari, joka maalaa kasvoihimme uurteita kuluessaan eteenpäin. Vanheneminen on kaunista, olemme ajan teoksia ja sen armoilla, se kuvittaa meihin mitä huvittaa. Se on jättänyt kasvoihimme jälkiään, sommitellen ja impulsiivisesti. Maalannut tarinaansa; uurteita, kaaria, ryppyjä ja kulumia. 

Istun nyt yöjunassa, koostumukseltaan sellaisessa kovin perinteisessä yöjunassa. Ohikulkevalla tytöllä on mieluisan tuoksuista parfyymiä, vessat unohdetaan vetää, viereinen henkilö tuijottaa lasittunein silmin vaihtuvaa maisemaa. Ravintolavaunussa humalassa oleva henkilö avautuu menneistä ihmissuhteistaan ja muut tuijottavat hiljaisina teekuppejaan. Tunnen liikkuvani kohti jotain, enkä ihanalla tavalla voi vaikuttaa siihen liikkeeseen. Voin vain lukea ja kirjoittaa koko yön ja perillä odottaa oma kaupunkini.

Se oma kaupunkini on vähän hassu. Turvallinen kotini, jossa koen onnistuvani asioissa. Elämäni tanssii viulukonserttoa d-duurissa. Siellä näen naapurini esiintyvän tyhjälle naapurustolle yön viimeisinä tunteina ja mieleni tekee huutaa "Minä näen sinut. Minä näen." Onhan siellä kaupungissa varjokin, sellainen joka leijailee välillä kattojen yllä, äkillisesti valahtaa savupiippuuni. Humisee sen läpi, pölläyttää tuhkapilven asuntoon avonaisesta kakluunista, tuhkaa leijailee kasvoilleni. Kengistäni kuuluu kahdet askeleet ja silmistäni valuvat kahdet kyyneleet, 

ennen kuin saan tuhkan taas pyyhittyä pois.

Miksi olen yöjunassa? Olin lomalla Oulussa, juoksutapahtuman hurmaa ja loputonta saunomista. Toivon muistavani pitkään joen rannan värikkäät uimakopit ja sen oululaisen taajaman amerikkalaisuuden. Naapurin rouva haravoi ja vilkutti iloisena ajaessamme pitkin omakotitalojen reunustamia teitä. Näin vilaukselta naapurin pihassa jenkkiraudan. 

Oma kaupunkini on ollut kuitenkin paljon mielessä, sillä joudun jättämään sen kahdeksi kuukaudeksi kesällä. Muutan kesäkuussa Kotkaan, sillä sain sieltä upean työtarjouksen paikallisen sanomalehden valokuvaajana. 

Pysykää siis kuulolla, sillä blogimaailmaan saattaa pian ilmestyä uusi kuvablogi kymenlaaksolaisista hetkistäni!

Meri ja Edgar

Eräänä huhtikuisena lauantaina menimme siskoni Merin ja (edesmenneen) varisherra Edgarin kanssa hämärän studion huomaan. Merin maalaukset sisältävät paljon elementtejä ja kuvia linnuista, joten oli luonnollista lisätä hänen taitelijamuotokuviinsa tämä täytetty varis Edgar. He sulautuivat hienosti yhteen kuvausten aikana; mistä alkoi Merin nuttura, siihen loppui Edgarin sulkapeite.

Täytetyn variksen käyttäminen kuvausrekvisiittana sai mieleni myös leikittelemään ajatuksella, että miten suhtautuisimme siihen, jos varikset käyttäisivätkin täyttettyjä ihmisiä koristeinaan? "Sairasta" puhistaan, mutta niinhän se onkin, nimittäin ihmisen hyväksikäyttävä suhde muita eläinkunnan lajeja kohtaan.

Merin blogi ja maalauksia löytyy osoitteesta http://merilahteenaro.blogspot.fi/.

Rauhaton mieli on heijastukseton peili.

Uusi kappale,

uusi kappale,

musiikkia

-        vai kirjasta?

jälleennäkemisen riemua lokakuussa

Matkoilla kamera lepää kevyesti käsissä ja filmit täyttyvät kuin itsestään.
Lokakuun reissulla Pariisiin ja Italiaan tuli imettyä sana sanalta ystävien kuulumisia ja kuvattua heidän asustamiaan kaupunkeja. Sellainen jälleennäkemisen riemu väritti hetkiä. 

Belleville

Ikkunan takana hukkuu puita sumuun,

(sumuun puita)

vedit päiväpeitteen korviesi yli taivaaseen,

nappasit pilven pari sen uumeniin

puinen portaikko täyttyi pilvistä.

(on mahdollista olla samanaikaisesti junassa ja Pariisilaisessa ullakkoasunnossa)

ullakkohuoneen portaat Montmartessa

Hetan asunnon kohokohta oli toista seinää verhoava sorsa-kuvioinen pitsi.

Belleville

Alaniz maalaushommissa.

Pariisin avomielinen ilmapiiri johti keskusteluihin tuntemattomien kanssa.
Alaniz kertoili maalauksistaan ja mitä tapahtuu jos ei saakkaan lupaa maalata seinää Roomassa.
Paljasti myös Pariisiin maalaamiensa seinien lokaatioita, joita metsästimme loppuviikon. 

"Hyvästi kiireinen suurkaupunki"

Oli aika siirtyä Italian levollisuuteen ja raikkauteen.

Gardalla.

Matkapäiväkirjasta löytynyttä:

"Keskipäivä Padovassa Mangoliapuiden kehystämien muurien suojassa. Specola- tähtitorni nousee toivoa täynnä. Eksymme kadulle jossa kaikuu konservatoorion ääniä, tyttö laulaa ja harppu säestää. 

Viereisen ravintolan astioiden kilinä yhtyy kuoroon, kirjakaupassa käsiin osuu Helsingin arkkitehtuurista kertova kirja.

Sognin maalauksia on esillä kaupunginmuseossa, 

näyttelyn sijaan menemme kirjakauppaan selailemaan
hänen maalauksiaan esittelevää kirjaa. 

Päässä soi; olenko uninainen?"

Trieste.

pilvin polttarit

Tässäkin kuussa oli rakkaudenjuhla! 

Viikkoa aikaisemmin vietettiin Pilvin polttareita, tuhatta ja sataa.

Mielen sopukoissa elää iloisia muistoja pyjamabileistä, burleski tunnista, kaupungin vilskeestä, studiokuvailusta ja drinkkien värittämästä illasta.

muisto kesältä

Olin Lammassaressa.

"Kävelen kaupunkilaisvaatteissani kiemuraista juurten valloittamaa polkua. Kohtaan kukkulan ja kapuan ylöspäin. Metsästä, parin puun ja kolmen kiven takaa pilkottaa puinen mökki. Näen kauniin naisen istuvan kuistilla, vanhasta radiosta soi tarpeettoman lujaa viulumusiikkia. Hän istuu kuistilla vuolemassa jotakin. Mitä hän on tekemässä? Salaa toivon hänen vuolevan jotain yhdentekevää, tarpeetonta. Silloin hänellä ja minulla olisi yhteinen puuha päivälle; tarkastella ohikulkevia tai kuistilla viulumusiikin saartamina istuvia."

kuuhun (ja takaisin)

Sellaisia aikoja kun lauseet ovat jääneet ke

s

ke

n 

ja mieli kiitänyt 

ja olen muistanut jokaisen unen tarkemmin kuin koskaan. 

nähnyt likaisia kalsareita kaupungin kaduilla, 

odotellut porttikongeissa sateen loppumista.

Mutta tänään, tälläiset sunnuntait tekevät kaiken järkeväksi. Olen muistellut koko päivän 

perjantaita ja hetkeä jolloin katselin ystävän sanovan "tahdon" rakkaallensa. 

Tanssimme suurella joukolla läpi yön ja pudottelin muistoja mustaan pikkulaukkuun pitkin iltaa. 

Seuraavana aamuna sieltä löytyi: 

neljä timanttia (ei aitoja), kuusi pientä strassia, yksi kivi, hääohjelma, puheeni morsiamelle, hääruno, pieni viiri jossa luki "T&H 22.8.2014", hevosen muotoinen kampa ja likainen nenäliina.

Sunnuntai on hellitellyt lentolipuilla italialaisen siskoni luo ja näyttänyt Méliesin kuvia 

Aino Vennan laulaessa elokuvasalin nurkassa. Matkustimme yhdessä kuuhun!

Mannekiini. 2014

kuka pelottaa autiomaassa kävelevää?

varjosta ylöspäin nouseva jalka

nousevasta jalasta lankeava varjo

vai koko varjottomuuden mahdottomuus?

mustavalko- vedos 2014

mökkikellunta 2014

Impivaarassa kelluttiin jo kolmatta kertaa! väkeä riitti, sauna oli polttavan kuumana 48 tuntia, aamulla kului kolme pannullista kahvia ja ympärillä hurisi ja surisi ihmisten puhe ja vihaiset ampiaiset. 

päivät olivat kirkkaita

mutta mitä tapahtui yön pimeimpinä tunteina?

metsä ei kertonut.

violins in my eyes

kesäkuuni jakautui kahteen vastakohtaan; 

yhtäjaksoisiin työputkiin ja matkoihin

sodankylässä vierähti melkein viikko, hukuttauduttiin pikku kaupungin eloon ja elokuviin.
kylmä joki johdatti meidät asuntovaunuun kuuntelemaan kaiutinten surinaa ja aurinko sen
kun paistoi koko ajan herkkien ihmisten kasvoille. Ihmisiä taiteilijuutensa tai
taiteilijattomuutensa vallassa,
kaikilla päällimmäisinä mielessä se tunne kun elokuva on juuri loppunut.

ajattelin vahingossa yhtä sinistä lintua jonka piirsin Belgradissa

juhannuksen jälkeen lensin Kööpenhaminaan ja en ole vieläkään palannut menolennolla näkemieni
pilvien lomasta

Helsingin raitiovaunuissa ihmiset ovat olleet kuin verhoja; toisten olemus hento ja huomaamaton
kuin löyhästi tuulessa heiluvan silkkiverhon reunus. välillä näkökentän tukkii tumman
punaiset pursuavat samettiset teatteriverhot. salakavalasti vaunun täyttää tuulahdus
vuosikymmeniä kangaskaupassa kerrostunutta kangaspölyä.

työputkien aikoina haavevarastot ovat tulleet tarpeeseen, 11 tunnissa ajatuksilla on
aikaa harhailla eksymiseen asti

 neuvostoaikasella Lubitelilla kuvaamani kuvat voisivat ehkä ilmaista vähän sitä jotakin;

Sisko haavevaraston ovella.

Villiorvokkien vallankumous.

Eteläranta.

arabian katutaidefestarit - Arabia street art festival

kaksi lempparijuttua Arabian katutaidefestareilla; 

Taikin myyjäiset ja Hermanni Turkki

Ensimmäiseksi mainitulta tarttui mukaan Veera Tammisen kulho, jonka ristin "itkevä mies"- kulhoksi (myöhemmin sainkin tietää kulhon nimen olevan "sinipaitainen mies sateessa") ja turkkia jaksaa aina kuunnella ilolla.

tuulen tanssi 2014

vierailijoita äitienpäivänä

impivaara

elämässäni on yksi paikka, johon mennessä kaikki muu unohtuu ja pystyn rentoutumaan välittömästi; meidän Papan rakentama Impivaara.

astun ulos autosta ja hengitän syvään metsän raikasta ilmaa. riisun kengät ja kuljen kivipolun mökille; jalat hakeutuu itsestään kivien pehmeimmille kohdille, niin tuttu se polku on.

usein emme tee Impivaarassa muuta kuin luemme kollektiivisesti omia kirjojamme ja hurautamme Pappaa moikkaamaan. aamukahveja juodaan viisi tuntia lammen ympärille nousevilla kallioilla.

ikuistin uuden Canon 7D:n kanssa tämän pääsiäisen reissua, henkeen ja vereen filmikuvaajalla kestää hetki tottua digikuvien helppouteen.

isokärsä mökillä

pappala 2014

pappala 2014

sisko mallina

Kauniita unia, Impivaaran kuvia.